Valopelille sateli kommentteja

Pelillisyys oppimisessa -luennolla esitelty Valopeli sai kuulijat pohtimaan teknisen pelin käyttöä liikunnanopetuksessa. Kriittiset kommentit liittyivät paljolti kalliiseen tekniikkaan ja kyseltiin pelin tuomaa lisäarvoa. Nähtiin, että lapset keksivät tarinoita ilman koneitakin ja taskulamppuhippa ilahduttaa sellaisenaan. Ajateltiin myös, että tarinan johdattamana jumppasalissa tehty metsässä kävely ei vastaa aitoa metsäretkeä. Valopeliä moitittiin siitä, että se ei kasvata lihaskuntoa.

Valopelistä innostuneet kommentit tuntuivat olevan kuitenkin enemmistönä. Niissä kiiteltiin elämyksellisyyttä, innostavuutta ja leikillisyyttä. Koettiin, että passiivisempikin liikkuja innostuu pelin myötä ja arempikin oppilas rohkaistuu mukaan. ”Kivan” tavoittelu pelin keinoin voi edesauttaa koululiikunnan tehtävää kasvattaa lapsista aktiivisia liikkujia. Pelit ja leikit kuuluvat lasten elämään ja pelillisyys on kasvussa eri alueilla – miksi koulun ja liikuntakasvatuksen pitäisi kään olla leikitöntä. Epäiltiin kuitenkin, kuinka pitkälle tai moneen kertaan Valopelin innostavuus kantaa.

Valopelin hinta voi pysähdyttää yksittäisten koulujenostopäätösten tekijät kaupan ovelle, mutta kunnan tai kuntien yhteishankintana runsas neljätuhatta euroa pilkkoutuu sopuisasti. Tein kevyen pikatestauksen satunnaisotannalla ja kysyin viideltä Helsingin kaduilla vastaan tulleiden luokkien opettajilta, ovatko he kuulleet Valopelistä. Tuloksella yksi viidestä tunsi Valopelin voisi väittää, että pelin markkinointi ei ole vielä tavoittanut maan reuna-alueita.

Tamburiinin kilahdusten rytmittämänä liikuntakasvatetun ajatus iloa ja elämyksiä tuottavasta Valopelistä saa hymyilemään enemmän kuin koululiikuntavuodet yhteensä. Ehkä lukuun ottamatta tomeraa diskotanssin opetusta 1970-luvun oppikoulussa. Jos Valopelin kaltainen pelillinen keino tempaa osallistujat iloisesti liikkumaan ja vielä toimimaan yhdessä, on jo paljon hyvää saavutettu. Kun koululiikunta esittelee erilaisia tapoja liikkua, pelillisten sovellusten käyttö lisäksi rimmaa mainiosti lasten pelillisten vapaa-ajanharrastusten kanssa. ”Valopeli ei pyri olemaan ratkaisu kaikkeen”, mutta Sari Yrjänäinen lisäsi, että tutkija on tyytyväinen, kun yhdellekin lapselle syttyy valo silmiin.

Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s